Annen kirjaprojekti 📚

Tajusin tässä jokin aika sitten, etten ole tainnut avata kirjani aihetta tai teemaa missään postauksessa tarkemmin. Nytpä sitten teen sen ja kerron, mistä kirjassani on kyse.  Kuten ihan ensimmäisessä bloggauksessa kerroin, olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ihan mukulasta asti. Yhden kirjan olen jo tehnytkin, mutta se oli tietokirja, jonka tein tilauksesta asiakkaalle. Tilaustöissä ja tietokirjallisuudessa ei ole mitään vikaa ja voisin hyvin tehdä vastaavia tulevaisuudessa enemmänkin, sen verran hauska tuo proggis oli (vaikka aikataulu oli aivan kaistapäinen). Haluan kuitenkin kirjoittaa myös proosaa.  Vaikka halu kirjoittaa on palanut – tai ainakin kytenyt – vuosikymmeniä, en kuitenkaan ole koskaan päässyt yhdessäkään kässärissä alkua pidemmälle. Toisiin olen tehnyt jopa taustatyötä, toisia olen vain lähtenyt kirjoittamaan. Lopulta yritys on nuupahtanut eri syistä: on tullut muita kiireitä, en ole tiennyt, mihin tarina on menossa tai oma mielenkiinto on vain ehtynyt...

Hei. Olen Anne ja olen huijari.  Tai siltä on ainakin tuntunut pari viimeisintä päivää.  Järkeni sanoo, että ajoittainen epäusko ja omien kykyjen kyseenalaistaminen ovat ihan normaaleja, toisinaan jopa terveellisiä asioita. Valitettavasti sydämeni taas huutelee, että herää jo pahvi, et vain osaa!  Jostain kumman syystä sydäntä on välillä paljon helpompi kuunnella kuin järkeä. Kärsin siis huijarisyndroomasta , joka aina välillä tulee moikkaamaan ja pakottaa miettimään, että miten ihmeessä muut eivät sano mitään siitä, miten vähän oikeasti tiedän.  Eivätkö he kehtaa sanoa totuutta ääneen vai ovatko vain kohteliaita?  Vai eivätkö muka oikeasti huomaa?  Ja että miten ihmeessä olen päässyt näin pitkälle osaamatta oikeasti mitään? Ei anneta periksi huijarisyndroomalle Onneksi tiedostan, että kyse on harhasta, joka riivaa jopa itseäni huomattavasti lahjakkaampia ihmisiä. Käsitykseni mukaan myös aika moni kirjailija kokee kirjoittavansa aika ajoin täyttä kuraa. ...