Tiedä mistä – ja miksi – kirjoitat!

Tajusin tässä jokin aika sitten, etten ole tainnut avata kirjani aihetta tai teemaa missään postauksessa tarkemmin. Nytpä sitten teen sen ja kerron, mistä kirjassani on kyse. 

Kuten ihan ensimmäisessä bloggauksessa kerroin, olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ihan mukulasta asti. Yhden kirjan olen jo tehnytkin, mutta se oli tietokirja, jonka tein tilauksesta asiakkaalle. Tilaustöissä ja tietokirjallisuudessa ei ole mitään vikaa ja voisin hyvin tehdä vastaavia tulevaisuudessa enemmänkin, sen verran hauska tuo proggis oli (vaikka aikataulu oli aivan kaistapäinen). Haluan kuitenkin kirjoittaa myös proosaa. 

Vaikka halu kirjoittaa on palanut – tai ainakin kytenyt – vuosikymmeniä, en kuitenkaan ole koskaan päässyt yhdessäkään kässärissä alkua pidemmälle. Toisiin olen tehnyt jopa taustatyötä, toisia olen vain lähtenyt kirjoittamaan. Lopulta yritys on nuupahtanut eri syistä: on tullut muita kiireitä, en ole tiennyt, mihin tarina on menossa tai oma mielenkiinto on vain ehtynyt. 

Näin jälkikäteen on aika helppoa nähdä, mikä on ollut isoin ongelma. Minulla ei ole ollut selkeää suuntaa, mihin olen menossa, ei visiota lopputuloksesta tai kirjan sanomasta. Olen kirjoittanut kirjoittamisen ilosta ja valitettavasti se ei aina vaan riitä. 

Nyt suunta kuitenkin on selvä ja se auttaa luovimaan eteenpäin silloinkin, kun tuntuu, että on ihan umpikujassa. 

Mutta mistä siis on kyse?

Tervetuloa naisen maailmaan! 👠👗👄💅🏽

Kuuntelin viime keväänä Caroline Criado Perezin äänikirjan Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. Tuo kirja ravisutti ajatteluani todella paljon. Miten monessa asiassa onkaan unohdettu – joko tietoisesti tai vahingossa – puolet maailman väestöstä: kännykät mitoitetaan miesten käsiin sopiviksi, lääkkeet kehitetään urosten/miesten biologian pohjalta ja autot ovat turvallisimpia miehille. Keskivertoihmisille (eli miehille) suunniteltu maailma tekee naisten elämästä epämukavaa, turvatonta ja jopa hengenvaarallista.

Kirjan faktat suututtivat minua niin paljon, että välillä oli pakko lopettaa sen kuunteleminen – niin vihaiseksi se minut teki. En enää tarkkaan muista, mistä valaistus tuli, mutta se tapahtui tuota kirjaa jokusen tunnin kuunneltuani. Minulle tuli vahva tunne, että nyt pitää kertoa tarina naisista, jotka kohtaavat elämässään vääryyttä sukupuolensa takia. Ei vain yhdestä naisesta, vaan monista naisista. Väitän, että ihan joka ikinen nainen on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut kohtaamaan epätasa-arvoa ja syrjintää ihan vain siksi, että on nainen. Aina tuota vääryyttä ei itse edes tajua, koska on niin tottunut tietynlaiseen maailmankuvaan.

Makasin sitten aika monta lauantai- ja sunnuntaiaamupäivää sängyssä miettien tarinaani ja henkilöitäni. En halua kirjoittaa kirjaa, joka muistuttaa saarnaa. (Kuten esim. Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia, joka parhaimmillaan sai minut itkemään mutta joka pahimmillaan muistutti luentoa.) Tarinan pitää siten olla niin kiinnostava, että lukija oppii vahingossa sen myötä, ilman, että edes tajuaa oppivansa. Niin kuin kirjallisuudella on tapana opettaa. (Gardellin trilogiakin kyllä opetti ja valisti. Uskon kuitenkin, että olisin sisäistänyt samat asiat ilman paasaamistakin.)

Rakenteen kirjaani varastin eräästä lukemastani kirjasta, joka perustuu fragmentaarisiin väläyksiin. Jokainen luku kertoo yhden tarinan, ja nämä kaikki tarinat tietysti liittyvät toisiinsa. Lopussa tietysti sidotaan vielä langanpäät yhteen.

Suomen historia on myös naisen historiaa 

Jos joku kysyisi, mistä henkilöni ja heidän tarinansa ovat tulleet, en osaisi vastata kysymykseen. He ovat vain syntyneet jossain pääni sisällä, osa helpommin ja osa vaikeammin. 

Lähdin liikkeelle miettimällä Suomen tapahtumia itsenäisyytemme aikana ja niiden pohjalta pohdin, miten nämä toisinaan isotkin tapahtumat ovat vaikuttaneet naisten elämään. Kirjassani käsitellään niin vuoden 1918 tapahtumia ja toista maailmansotaa kuin naisten oikeutta hallinnoida avioliitossa omia rahojaan ja mahdollisuutta astua asepalvelukseen. 

Tällaisten yhteiskuntaa ravistelevien tapahtumien ja muutosten lisäksi haluan käsitellä kirjassani myös yksilöä, pienelle ihmiselle tapahtuvia asioita. Nostan siten esille mm. sellaisia teemoja kuin seksuaalinen häirintä, lasikatot ja toksinen maskuliinisuus & toksinen feminiinisyys. 

Ikävä kyllä en voi sanoa olleeni viime vuosina (tai edes vuosikymmeninä) tarpeeksi aktiivinen politiikan ja yhteiskunnallisten ilmiöiden seuraajana. Myös maamme historia on monin paikoin ollut minulle epäselvä. En osaa vieläkään luetella Suomen presidenttejä järjestyksessä ja sotavuodet todennäköisestin unohdan jo ensi kesään mennessä. Aika Lapin sodan ja 80-luvun välissä on sekaantunut mielessäni samankaltaiseksi mössöksi, enkä ole juurikaan ymmärtänyt eri vuosikymmenien aikana suomalaisten elämään vaikuttaneita asioita. 

Olen siksi joutunut tekemään taustatyötä paljon enemmän kuin sellainen ihminen, joka on aina ollut kiinnostunut tapahtumista ympärillään. Voin puolustuksekseni sanoa vain, että nyt tiedän enemmän ja tiedonhalu on viime kuukausina vain kasvanut.

Lue lisää 👉🏽 Hyvä kirja vaatii hyvän taustatyön

Kirjani käsittelee siis isoja teemoja yksilön näkökulmasta. Tiedän, että olen haukannut ison palan. Mutta niin minä teen usein pullan ja suklaankin kanssa.