Tekstiä kirjoitetaan lukijalle

Minulta on toivottu bloggausta lukijasta ja tässä se nyt vihdoin tulee. Pari kuukautta taisi kulua ennen kuin sain tartuttua aiheeseen. Sinänsä hassua, että kesti näin kauan naputella ajatuksia ylös, sillä teema liippaa hyvin läheltä aikaisempaa työtäni ja luo sitä kautta ihan mielenkiintoisen twistin myös omaan tekemiseeni. 

Taustani on siis sisältömarkkinoinnissa, työskentelin vielä syyskuussa sisältömarkkinoinnin asiantuntijana kasvumarkkinointitoimisto Advance B2B:llä Helsingissä. Nyt seuraakin lyhyt briiffi niille, jotka eivät alaa tunne. Eli mitä yhteistä on kirjani lukijalla ja markkinoinnilla? (Ne, jotka tietävät jo markkinoinnin perusasiat, voivat halutessaan hypätä seuraavan kappaleen yli.)

Mitä yhteistä on kirjan lukijalla ja sisältömarkkinoinnilla?

Yksi markkinoinnin tärkeimpiä tehtäviä on selvittää, miksi omaa tuotetta/palvelua ostetaan. Tätä tietoa hyödynnetään markkinointisisältöjä suunniteltaessa. 

Jos yritys myy vaikkapa smoothieita, on heidän tiedettävä, miksi asiakkaat ostavat heidän smoothieitaan. Syy voi olla esimerkiksi se, että asiakas hän ei ehtinyt (taaskaan) syömään aamupalaa (koska haahuili aamulla liikaa) ja siksi hän haluaa ostaa terveellisen ja helposti nautittavan + kaiken lisäksi hyvänmakuisen aamupalan näppärästi työmatkan varrelta. (Tämä ei ole maksettu mainos, mutta jos saat jotain mielleyhtymiä Jungle Juice Bariin, niin suosittelen Flamingoa. 😋)

Kun smoothie-pulju tietää, miksi asiakkaat haluavat ostaa juuri heidän tuotteitaan ja miksi he ovat valmiita maksamaan niistä kaksi kertaa enemmän kuin Prisman kylmähyllystä löytyvistä tuotteista, voivat he käyttää tietoa hyväkseen omassa markkinoinnissaan. Näin he fokusoivat markkinointiaan nimenomaan omille ihanneasiakkailleen –  jo olemassa oleville sekä potentiaalisille asiakkaille – , jotka ovat valmiita maksamaan tuotteesta pyydetyn summan mukisematta. 

Ihannelukija on kuin ihanneasiakas

Mutta miten tämä kaikki markkinointihöpötys sitten liittyy lukijaan? No tietysti siten, että jokaisella tekstillä on oma ihanneasiakkaansa, ihannelukijansa. 

Kun kirjoittaja tietää, millainen lukija tekstiä lukee ja minkä tarkoituksen teksti täyttää, osaa hän kirjoittaa sen niin, että teksti myös osuu ja uppoaa oikein. Jokainen merkkinoinnin ja/tai myynnin kanssa vähääkään puuhastellut tietää, että uusasiakashankinta on kallista puuhaa. Ihanneasiakas on siitä mahtava epeli, että kun hänet on kerran onnistunut sitouttamaan tuotteeseen tai palveluun, ostaa hän hyvin todennäköisesti yhä uudestaan ja uudestaan. 

Niin tekee myös ihannelukija. Kun hänet on kerran onnistunut koukuttamaan tietyn kirjoittajan sisältöön, palaa hän uuden äärelle helpommin. Tämä on kirjoittajan etu, sillä uusien lukijoiden haaliminen on kovaa työtä ja vaatii paljon resursseja. Mutta mitä enemmän kirjoittajalla on ihannelukijoita, sitä helpompaa on markkinoida hänen tekstejään myös vastaisuudessa. 

Tuskin juuri mitään tekstiä kirjoitetaaan sillä ajatuksella, ettei sitä koskaan lueta. (Okei, kaikkeen on aina poikkeuksia. Kuten vaikkapa tässä nyt olisi hyvinvointivalmentajan tapaamisessa kirjoitettava ajatuksenvirtahöpinä.) Lähtökohta kuitenkin on, että kaikki teksti on tarkoitettu luettavaksi – oli kyseessä sitten kirja, bloggaus, WhatsApp-viesti tai ostoslista. 

On ihan eri asia kirjoittaa ostoslistaa itselle kuin puolisolle, joka ei osaa tulkita lyhenteistäni juuri sitä oikeaa tuotetta. Kirjoitan erilaisia viestejä 14-vuotiaan poikani opettajille kuin hänelle itselleen. Olen astetta rennompi kavereille lähetetyissä meileissä kuin työhön liittyvissä. 

En tiedä, miten paljon kirjailijat yleensä miettivät omia lukijoitaan ja olisikin tosi mielenkiintoista kuulla kirjailijoiden omia näkemyksiä asiasta: miten paljon Katja Kallio, Riikka Pulkkinen tai Tommi Kinnunen käyttävät aikaa lukijansa pohtimiseen? On toki mahdollista, etteivät juuri lainkaan. Minusta se kuitenkin kuulostaisi erikoiselta, koska itse ajattelen, että kirjoittajan tulee pitää koko ajan mielessä, millaiselle lukijalle kirjaansa kirjoittaa. Vain silloin osataan tehdä oikeanlaisia valintoja niin kieleen, rakenteeseen kuin sanavalintoihinkin. 

Lapsille ja nuorille kirjoitetaan erilaisia kirjoja kuin aikuisille, samoin aikuiset ovat valtava heterogeeninen joukko, josta vain osa on minun kirjani lukijoita. Millaisena sitten näen oman kirjani ihannelukijat?

Tällainen ihminen lukee kirjaani (luulen)

Jos tekisin oikein sellaisen vanhanaikaisen analyysin omasta ihannelukijastani, niin hän varmaan olisi jotain tällaista: 

• 16-70-vuotias

• nainen

• suomenkielinen ja Suomessa syntynyt

• opiskellut myös peruskoulun jälkeen jonkin tutkinnon

• lukee yli 10 kirjaa vuodessa

• tietää Suomen historian merkittävimmät tapahtumat ainakin palttiarallaa

Kuten listasta huomaat, on se aika epämääräinen eikä kerro oikein mitään. Kuvaus on täysin mutuun pohjautuva ja perustuu siihen, millaisia ovat ne lukijat, joita tunnen henkilökohtaisesti ja joiden voisin kuvitella innostuvan lukemaan kirjaani. 

Tämä kuvaus ei tietenkään ole sama kuin mitä lukijoista toivon. Haluaisin, että kirjaani lukisivat kaikki ihmiset sukupuoleen katsomatta ja että sen löytäisivät myös maahanmuuttajat. Todella fantsua olisi, jos kirja käännettäisiin muille kielille ja sitä luettaisiin muissakin maissa kuin vain Suomessa. 

Jotta saavuttaisin kirjalleni mahdollisimman laajan yleisön, teen sitä kirjoittaessani tietoisia valintoja: En käytä sivistyssanoja, vaan yritän aina löytää mahdollisimman suomenkielisen sanavalinnan (ellei tapahtuman konteksti oikeuta vierassanoilla kikkailua). Haluan, että kirjani on luettavissa sujuvasti, vaikkei olisi mikään himolukija. Toisaalta sen rakenne pyrkii hienoisesti haastamaan ja sisältö pakottaa ajattelemaan. Tämä ei siis ole mikään kevyt hyvän mielen harlekiini. Kirjani asettuu mielessäni lukuromaanin ja kaunokirjallisen teoksen välimaastoon, toivon sen kuitenkin olevan hieman enemmän jälkimmäistä. 

Tämä aiheuttaa tietysti jonkin verran haasteita esimerkiksi siihen, miten paljon selitän asioiden taustoja. Itse olen lukijana kokenut välillä menettäneeni paljon olennaista, kun en ole tiennyt tarpeeksi kirjan taustoista, esim. ajasta, johon se sijoittuu. Hyvä esimerkki tällaisesta kokemuksesta oli Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, jonka aloitin kahteen otteeseen, kun en aluksi päässyt tarinaan sisään lainkaan. Kirjan luettuani minulla oli olo, että haluaisin lukea sen saman tien uudelleen, koska toisella lukemalla olisin ymmärtänyt siitä enemmän. 

Haluan kirjoittajana ohjata lukijaa pysymään kartalla ja ymmärtämään aikaa, johon tarina sijoittuu. Toisaalta en halua aliarvioida lukijaa eli ajattelen, että hän tietää jo jonkin verran itsekin –  tai ainakin oppii lisää lukiessaan. Itse lukijana pidän jossain määrin haasteesta, kuten takaumista ym. aikahyppelyistä, jotka pakottavat miettimään, missä mennään.  

Aiemmin mainitsemieni vierassanojen lisäksi olen käyttänyt jonkin verran aikaa myös miettimällä, millaista kirjani kieli on kokonaisuudessaan. Olen itse aika kärsimätön lukija enkä jaksa pitkään makustella sanoja tai viipyillä kuvauksissa. Varmin tapa saada minut hyppelemään tekstissä nopeasti eteenpäin onkin kuvailla rivikaupalla maisemaa tai jonkun ihmisen tai esineen ulkonäköä. Luultavasti siksi kuvailun kirjoittaminenkaan ei ole minulle luontevaa. 

Toisaalta en halua, että tekstini on vain toimintaa ja dialogia, joten minun on pakko opetella miellyttämään myös niitä lukijoita, jotka kuvailusta nauttivat. Kuvailua siis on, vertauksia myös, mutta jos hakee kirjalta erityisesti meheviä sanavalintoja ja lyyrisiä metaforia, niin tarinani ei ole siihen nappivalinta. 

Mutta jos lukija haluaa oppia lisää historiastamme, saada uusia näkökulmia suomalaisuuteen ja erityisesti naiseuteen, niin uskon kirjan kiinnostavan. Se kertoo, millaista on olla ja on ollut olla nainen suomalaisessa yhteiskunnassa itsenäisyytemme aikana. Ihan jokaista vuosikymmentä en käy läpi, mutta toivottavasti onnistun silti tekemään kattavan läpileikkauksen koko ajasta. 

Huh, huomaan, että lukija aiheena siivittäisi minua helposti pohtimaan ja paasaamaan aiheesta vaikka kuinka pitkään. Ja vaikka markkinoijaplanttuna olen tietoinen siitä, että Google tykkää eniten pitkistä bloggauksista, niin en nyt lähde venyttämään tällä kertaa blogia tämän enempää. Jos asia kiinnostaa ja haluat jatkaa pohdintoja kanssani, niin laita kommenttia tulemaan joko tuolla kommenttikentässä ⬇️⬇️⬇️ taikka somessa. 

Lue lisää 👉🏽 Kirjoittaja tarvitsee palautetta ✍️