Käsikirjoitus on valmis – mitä nyt?

Hyviä uutisia! Olen saavuttanut ekan ison tavoitteeni eli olen kirjoittanut kirjan! Sain käsikirjoituksen viime viikolla valmiiksi ja lähetin sen eilen kustantamoihin. Mutta mitä nyt sitten tapahtuu?

Pari ihmistä on sanonut minulle viikon sisään, ettei ole uskaltanut kysellä käsikirjoitukseni tilannetta, kun en ole kertonut siitä somessa/blogissa mitään aikoihin. Tässä vihdoin väliaikatietoa, jos joku muukin on pohtinut asiaa. 

Kuten viimeisimmässä bloggauksessani tammikuussa (!) kerroin, keskityin viimeiset kuukaudet hiomaan käsikirjoitusta luku luvulta kuntoon. Tämä oli hidasta ja yksitoikkoista hommaa, josta ei juurikaan ollut kerrottavaa. Lisäksi halusin vapaa-ajallani keskittyä kirjoittamaan käsikirjoitusta enkä blogia, ja siksi bloggaaminen jäi vähemmälle. 

Nyt kuitenkin on teksti viilattu kuntoon ja lähetetty kustantamokierrokselle. Avaan nyt, mitä se tarkoittaa. 

Kustannussopimus ei ole itsestäänselvyys

Kustannussopimuksen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Suomen kirjamarkkina on melko pieni ja kustantamot haluavat tietysti varmistaa saavansa omansa takaisin ja toki myös tekevänsä voittoa – kyse on kuitenkin yrityksistä eikä hyväntekeväisyydestä. 

Niinpä kustantamot joutuvat miettimään tarkasti, mitkä käsikirjoitukset valitsevat kustannusohjelmaansa. Joskus hyvä kässäri voi jäädä julkaisematta siksi, että kustantamolla on jo tulossa vastaavanlainen/vastaavanlaisia kirjoja. Eli julkaisematta jättäminen ei välttämättä kerro siitä, että käsikirjoitus olisi huono. Ajoitus voi vain olla huono. 

Toisinaan kyse kuitenkin on laadusta. Jos käsikirjoitus on huonosti kirjoitettu tai liian keskeneräinen, ei kiinnosta kuin kirjoittajaa (ja ehkä hänen lähipiiriään) tai se ei täytä muita laatuvaatimuksia, on turha odottaa kustannussopimusta. 

Kustantamoihin tulee valtavasti uusia käsikirjoituksia. Jonkun arvion mukaan niitä lähetetään kaksi joka päivä. Lisäksi kustannustoimittajat työstävät niitä kässäreitä, joista kustannussopimus on jo tehty. Osa on esikoiskirjailijoiden ensimmäisiä tekstejä, osa on kokeneempien konkareiden käsikirjoituksia. Varsinkin koronan aikana kustantamoihin lähetettyjen käsikirjoitusten määrä kasvoi huomattavasti. 

Koska massaa on paljon, ei aikaa kannata hassata liian keskeneräisiin käsikirjoituksiin. Tästä syystä teksti kannattaa kirjoittaa niin valmiiksi kuin mahdollista ennen kuin sen lähettää kustantamoon. 

Olen antanut itseni ymmärtää, että käsikirjoituksen ensimmäiset 10–20 sivua ratkaisevat, jatkaako kustannustoimittaja sen lukemista. Tästä syystä ei ole yhdentekevää, miten käsikirjoitus alkaa. 

Tästä syystä olen itse hionut omaa tekstiäni pitkään ja hartaasti. Olen tehnyt siitä niin hyvän kuin omin voimin pystyn. Näin en ainakaan voi selitellä jälkikäteen, että kustannussopimus olisi jäänyt saamatta siksi, ettei käsikirjoitus ollut riittävän valmis. 

Pari sanaa saatekirjeestä ja synopsiksestä

Varsinaisen kässärin lisäksi kustantamoon lähetetään jonkinlainen saatekirje ja ehkä myös synopsis. Jokaisella kustantamolla on omat toiveensa, joita on syytä noudattaa. Ei anna hyvää kuvaa itsestä yhteistyökumppanina, jos ei osaa lukea ohjeita ja sooloilee oman mielensä mukaan.

Mikä sitten on saatekirje, entä synopsis?

Ajattelen, että kyse on vähän niin kuin työhakemuksesta ja CV:stä. Saatekirjeessä kerrotaan ensinnäkin, mistä käsikirjoituksessa on kyse. Tarkoitus on myydä kässäriä jo tässä vaiheessa ja luoda lukijalle odotuksia sen sisällöstä. Saatekirjeessä on hyvä kertoa hieman myös itsestään: onko aiempaa kirjoittajataustaa, onko opiskellut kirjoittamista oppilaitoksissa tai kursseilla, ylipäänsä kaikesta, joka kertoo motivaatiosta ja asiaan paneutumisesta. 

Esimerkiksi itse kerroin omista kirjallisuuden yliopisto-opinnoistani ja käymistäni kirjoittajakursseista sekä tietysti taustastani ammattikirjoittajana. Lisäksi linkkasin tietysti tänne blogiini, josta voi lukea lisää kirjoittajan matkastani ja josta näkee, että olen tehnyt töitä koko ajan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. 

Synopsiksessa kerrotaan lyhyesti käsikirjoituksen tapahtumat. Se antaa lukijalle kuvan juonesta ja kirjan tapahtumista ennen kuin hän alkaa lukea koko käsikirjoitusta, joka todennäköisesti on satojen sivujen mittainen. 

Mitä nyt on suunnitelmissa?

Mutta mitä nyt, kun käsikirjoitus saatteineen ja synopsiksineen on lähetetty? No, nyt voin vain odottaa. 

Kustantamot lupaavat vastata 1–6 kuukaudessa. Jos vastaus on kieltävä, saan luultavasti vain lyhyen kiitos mutta ei kiitos -viestin meilitse. Toisinaan on mahdollista saada ei kiitos -viestin lisäksi vinkkejä, miten käsikirjoitusta voi parantaa. Tämä ei tietenkään ole vielä lupaus mistään, mutta luo toki toivoa siitä, että kässäristä on johonkin. 

Jos kävisi niin iloisesti, että kässärini läpäisisi jonkun kustantamon tiukan seulan, alkaa uusi kirjoitustyö. Eli tätä samaista käsikirjoitusta, josta olen nyt luopunut, aletaan jumpata julkaisukuntoon.

Yksi kustannustoimittajan tehtävistä on auttaa tekemään käsikirjoituksesta parempi, ja hän voi spotata tekstistä asioita, jotka kannattaa tehdä toisin. Joskus tämä voi tarkoittaa sitä, että osa tekstistä kirjoitetaan kokonaan uusiksi, joskus sitä, että rakennetta pitää viilata. 

Koska nyt en voi mitenkään edistää asiaani, yritän unohtaa käsikirjoitukseni kokonaan. Jos olen syksyllä saanut hylsyn kaikista neljästä kustantamosta, joihin nyt lähetin kässärin, niin tarjoan tekstiäni toisiin paikkoihin. Olen vertaillut eri kustantamoiden kustannusohjelmia ja tutkinut niiden talleissa olevia kirjailijoita. Minun kannattaa tietysti tarjota käsikirjoitusta sellaisiin taloihin, jotka julkaisevat samankaltaista kirjallisuutta kuin itse kirjoitan. 

Syksyllä olisi sitten tarkoitus aloitella uutta käsikirjoitusta. Se on yrittänyt hakea huomiotani jo vuodenvaihteesta asti, mutta olen tylysti painanut sen sivuun. Nyt voisi sitten alkaa kehitellä ihan uutta tarinaa, mikä on tietysti ihan huippukivaa. 

Huutelen täällä, jos kustantamoista kuuluu jotain. Ja katsotaan, josko palaan taas asiaan, kun uusi käsikirjoitus alkaa edetä. 

Siihen asti: ihanaa kesää! Muistakaa lukea!