Täältä tullaan, uusi pelottava elämä! 🤩😱

Huhhuh, onpas ollut aikamoinen viikko.

Kerroin keskiviikkona Facebookissa ja Linkkarissa, että olen lopettanut palkkatyössäni markkinointitoimistossa ja aloittanut sapattivapaan, jonka aikana aion kirjoittaa kirjan.

Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta alakoulusta asti ja nyt tuntui, että aika on sille oikea. Koen, että minulla on jotain sanottavaakin sen lisäksi, että kertoisin vain viihdyttävän tarinan. (Täsmennys: Viihdyttävissä tarinoissa ei ole mitään vikaa. Rakastan lukuromaaneja, joissa voi vain heittäytyä juonen vietäväksi ilman, että tarvitsee ajatella mitään syvällistä siinä ohessa. Haluan kuitenkin haastaa itseäni kirjoittajana ja oppijana, ja siksi kirjassani tulee olemaan myös syvempi sanoma.)

Lue lisää 👉🏽 Tiedä mistä – ja miksi – kirjoitat!

Some-päivitysten tekeminen jännitti ja kun palautetta alkoi tulvia, oli olo aluksi lähes euforinen. Sain aivan valtavasti ihanaa palautetta. Linkkarissa ihan tuntemattomat ihmiset ovat kannustaneet ja lähettäneet minulle yksityisviestejä, joissa toivoivat pääsevänsä seuraamaan matkaani. Aluksi ajatuksenani oli vain postailla someen satunnaisesti fiiliksiä matkan varrelta, mutta koska tarinani tuntuu kiinnostavan, päätin lähteä pitämään tätä blogia. 

Tulen kertomaan matkastani esikoiskirjailijaksi ja toivon mukaan pystyn innostamaan myös muita kirjoittajan urasta haaveilevia. Avaan matkani ylä- ja alamäkiä, kirjoitusprosessia sekä miten käytännössä teen taustatutkimusta. Toivon mukaan pääsen myös kertomaan, miten käsikirjoituksen kanssa edetään, kun kustannussopimus on saatu. 

Päivitystahti tulee näillä näkymin olemaan noin kerran viikossa - tämän blogin kirjoittamisen kuitenkaan ole tarkoitus lohkaista tekemisestäni kovin isoa osaa.

Mutta takaisin tähän viikkoon: Alkuinnostuksen jälkeen iski (kai pakollinen) krapula. Hirvitti, että olin mennyt julkisesti huutelemaan suunnitelmistani ja tavoitteistani. Nyt kaikki odottavat, että kirja myös tulee valmiiksi ja julkaistaan. (Olen saanut myös aika monta toivetta päästä kirjan julkkareihin.) 

Oli aika hurja tunne, kun yhtäkkiä monen kuukauden odotuksen ja innostuksen jälkeen iski lievä ahdistus ja epäusko omia kykyjä kohtaan. Olen koko ajan ollut varma itsestäni ja siitä, että kirjastani tulee hyvä. Olen kirjoittanut vuosia työkseni ja se on aina ollut minulle helppoa. Osaan kaivaa tietoa eri lähteistä ja haastatella ihmisiä, joten taustatyön tekeminen ei tule olemaan mikään ongelma. Nyt kuitenkin pitää lunastaa lupaukset ihan uudella tavalla ja se on aika jännittävää. Tajuntaan iski myös se, ettei minulla oikeasti ole enää työpaikkaa, johon palata. 

Olo on ollut kuin missäkin vuoristoradassa, kun tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan. Tämä viikko oli siten henkisesti aika raskas, mikä on yllättävää, koska olen odottanut tätä niin kauan. 

Mutta hei, eikös taiteilijat ole perinteisesti kategorisoitu ailahteleviksi ja tunteikkaiksi persooniksi eli ehkä tämä tunteiden sekamelska on vain ollut yksi askel kohti tavoitettani. 🤷🏻‍♀️