Tekstit

Kustantamo-maratonin viimeinen kierros käynnistyy

Kuva
Edellisestä päivityksestä näyttää olevan aikaa puolisentoista vuotta. On aika kertoa, mitä käsikirjoitukselleni kuuluu nyt.  Kerroin edellisessä blogissa , että olin saanut romaanini käsikirjoituksen valmiiksi ja lähetin sen kustantamoihin. Mitä tämän jälkeen sitten on tapahtunut?  Lyhyesti sanottuna: lähetin käsikirjoituksen a-listalle ja odotin puoli vuotta, lähetin käsikirjoituksen b-listalle ja odotin puoli vuotta ja lähetin käsikirjoituksen c-listalle ja odotin puoli vuotta. Ja nyt puolentoista vuoden kustantamokierroksen jälkeen olen yhä ilman kustannussopimusta. Mutta mitä sitten tarkoitan a-, b- ja c-listoilla? Ja miksi lähetin käsikirjoitusta puolentoista vuoden ajan eri paikkoihin? Miten olen tarjonnut käsikirjoitustani kustantamoille? Suomessa on reilusti yli sata kustantamoa. Osa julkaisee kaikenlaista kirjallisuutta, osa taas on erikoistunut tiettyihin kirjallisuudenlajeihin, kuten tietokirjallisuuteen, scifiin tai lasten ja nuorten kirjoihin. Vaikka kustantamoita on paljo

Käsikirjoitus on valmis – mitä nyt?

Hyviä uutisia! Olen saavuttanut ekan ison tavoitteeni eli olen kirjoittanut kirjan! Sain käsikirjoituksen viime viikolla valmiiksi ja lähetin sen eilen kustantamoihin. Mutta mitä nyt sitten tapahtuu? Pari ihmistä on sanonut minulle viikon sisään, ettei ole uskaltanut kysellä käsikirjoitukseni tilannetta, kun en ole kertonut siitä somessa/blogissa mitään aikoihin. Tässä vihdoin väliaikatietoa, jos joku muukin on pohtinut asiaa.  Kuten viimeisimmässä bloggauksessani tammikuussa (!) kerroin, keskityin viimeiset kuukaudet hiomaan käsikirjoitusta luku luvulta kuntoon. Tämä oli hidasta ja yksitoikkoista hommaa, josta ei juurikaan ollut kerrottavaa. Lisäksi halusin vapaa-ajallani keskittyä kirjoittamaan käsikirjoitusta enkä blogia, ja siksi bloggaaminen jäi vähemmälle.  Nyt kuitenkin on teksti viilattu kuntoon ja lähetetty kustantamokierrokselle. Avaan nyt, mitä se tarkoittaa.  Kustannussopimus ei ole itsestäänselvyys Kustannussopimuksen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Suomen kirjamarkkina

Blogin hiljaiselo ei tarkoita hiljaiseloa kirjoitusrintamalla

Kuva
Kuva: Hannah Grace / Unsplash Jotkut ovat epäilleet, etten enää kirjoita kirjaa, koska en ole päivittänyt blogiin pitkään aikaan mitään. Kirjoitan kyllä ja kerron nyt, mitä minulla on vielä tekemättä ja miten käytännössä edistän käsikirjoitusta. Myönnän heti, ettei blogini tosiaankaan ole kuhissut päivityksiä. Sori siitä. Onneksi kirjoitustyö on silti edistynyt. Olen kirjoittanut kässäriä koko syksyn ajan, yleensä yhdestä kahteen päivänä viikossa muutaman tunnin ajan. Lisäksi olen osallistunut joka toinen viikko Harri István Mäen Tekstitohtori-kurssille sekä kerran kuussa omaan muutaman hengen palautepiiriin, jossa annamme palautetta toistemme teksteistä. Kirjoitusvauhti ei tietenkään ole samanlainen kuin ollessani sapattivapaalla työelämästä. Olen halunnut tehdä päivätyön ja kirjan kirjoittamisen lisäksi myös muita kivoja asioita, kuten liikkua, lukea, katsella leffoja ja tavata kavereita. Ja onhan minulla perhekin, joten en ole voinut keskittyä ihan vain omiin projekteihin.  Olenkin

Miksei editointi edisty? 🤓

Kuva
Kuva: Pixabay Aloitin työt syyskuussa ja sen jälkeen moni on kysellyt, miten kirja edistyy. Vastaus tähän on että edistyy mutta pienin askelin. Teen nelipäiväistä työviikkoa ja pidän yleensä keskiviikon vapaata. Ajatus oli, että näin minulla on enemmän energiaa saattaa käsikirjoitus loppuun.  Totuus on se, että joinain keskiviikkoina intoa kirjan edistämiseen piisaa mukavasti, aika usein taas ei.  Vaikuttaa siis siltä, ettei keskellä viikkoa oleva vapaapäivä houkuttelekaan kirjoittamaan niin paljon kuin kuvittelin. Kässäri edistyy etanan nopeudella. Saan kirjoitettua muutaman rivin tai sivun ja harvemmin on sellainen olo, että tulipas ahkeroitua. Olen tässä männä viikkoina miettinyt, että mistä kenkä puristaa. Olen löytänyt asiaan muutaman selityksen.  1️⃣ Käytän vapaapäivänäni liikaa aikaa muuhun kuin kirjoittamiseen tai sen edistämiseen.  Olen aloittanut keskiviikkoni kävelemällä keskustaan kehonhuoltotunnille ja siitä takaisin kotiin. Usein poikkean samalla reissulla muille asioille

Uutta kohti 🚀

Kuva
  Kuva: Gerd Altmann / Pixabay Tämä postauksen kirjoittaminen on samaan aikaan haikeaa ja riemuisaa. Tässä kuussa tulee vuosi siitä, kun aloitin kirjani kirjoittamisen ja se tarkoittaa, että sapattivuoteni alkaa olla lopussa ja olen taas uuden edessä.  Annoin viime syksynä itselleni vuoden aikaa kirjan kirjoittamiseen. Tavoitteenani oli, että minulla olisi uusi työpaikka syys-lokakuussa. Nyt tuo tavoite on saavutettu! Uusi työpaikka on löytynyt ja ensi viikolla alkaa perehdytys. 🥳 Paikka on ainakin paperilla kaikkea, mitä toivoin ja kirsikkana kakun päällä teen nelipäiväistä työviikkoa, mikä lupaa aikaa ja energiaa myös kirjoittamiselle.  Olen todella innoissani uudesta työstä ja olen naputellut kännykän muistiinpanosovellukseen jo vaikka mitä ajatuksia ja ideoita. Siitä huolimatta olo on samalla kaksijakoinen, sillä ilon rinnalla kulkee mukana myös vähän kaihoa. Sapattivuosi tarjosi mahdollisuuden kehittyä kirjoittajana  Oman intohimon tekemiseen keskittynyt sapattivuosi on ollut mah