Blogin hiljaiselo ei tarkoita hiljaiseloa kirjoitusrintamalla

Kuva: Hannah Grace / Unsplash

Jotkut ovat epäilleet, etten enää kirjoita kirjaa, koska en ole päivittänyt blogiin pitkään aikaan mitään. Kirjoitan kyllä ja kerron nyt, mitä minulla on vielä tekemättä ja miten käytännössä edistän käsikirjoitusta.

Myönnän heti, ettei blogini tosiaankaan ole kuhissut päivityksiä. Sori siitä. Onneksi kirjoitustyö on silti edistynyt.

Olen kirjoittanut kässäriä koko syksyn ajan, yleensä yhdestä kahteen päivänä viikossa muutaman tunnin ajan. Lisäksi olen osallistunut joka toinen viikko Harri István Mäen Tekstitohtori-kurssille sekä kerran kuussa omaan muutaman hengen palautepiiriin, jossa annamme palautetta toistemme teksteistä.

Kirjoitusvauhti ei tietenkään ole samanlainen kuin ollessani sapattivapaalla työelämästä. Olen halunnut tehdä päivätyön ja kirjan kirjoittamisen lisäksi myös muita kivoja asioita, kuten liikkua, lukea, katsella leffoja ja tavata kavereita. Ja onhan minulla perhekin, joten en ole voinut keskittyä ihan vain omiin projekteihin. 

Olenkin preferoinut bloggaamisen sijasta kässärin kirjoittamista. Jokaisen bloggauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen vie ainakin pari tuntia, usein enemmänkin. Lisäksi aikaa menee some-postausten synnyttämään keskusteluun. (Välillä käyn keskustelua yksäreillä, kun ihmiset haluavat jutella ennemmin niiden välityksellä.) Ja koska en halua stressata itseäni turhaan, olen tietoisesti vähentänyt bloggaamista.

Viime kuukausina olen kirjoittanut käsikirjoitukseen aika paljon uutta tekstiä, kun olen syventänyt ja täydentänyt olemassa olevaa. Olen kirjoitustyön rinnalla luetuttanut tekstiäni edellä mainitulla kirjoituskurssilla ja palautepiirissä. 

Loppuvuodesta aloin olla vähän sekaisin saamieni palautteiden kanssa. Joku sanoi, että tekstiä kannattaisi täydentää. Joku muu taas vertasi uutta kirjoitettua tekstiä kiinalaiseen sanontaan: olin piirtänyt käärmeelle jalat eli olin täydentänyt jo hyvää ja valmista tekstiä turhalla. 

Koska en enää tiennyt, mihin palautteeseen minun kannattaisi uskoa, päätin kirjoittaa vain sen, minkä itse koen välttämättömäksi. Tämä päätös kevensi mieltä huomattavasti. Nyt tiedän, miten paljon minulla on vielä tekemistä jäljellä ennen kustantamoiden kontaktoimista. 

Lue lisää 👉🏼 Palaute pakottaa miettimään omaa tekstiä uudestaan

Uudelleenkirjoittaminen on osa kirjoitusprosessia

Yksi luvuista on kirjoitettava kokonaan uudelleen. Syy tähän on se, ettei luvun fokus ollut järkevä. Kiitos asian spottaamisesta kuuluu tarkalle ja sopivan kriittiselle esilukijalle, joka ei suoraan tuominnut lukua, mutta kyseenalaisti siinä olleita asioita. 

Päätin sitten sijoittaa luvun toiselle vuosikymmenelle ja samalla luoda henkilöhahmolle ihan uusia haasteita käsiteltäväksi. 

Käytännössä olen joutunut miettimään tuon luvun kokonaan uudestaan ja aloittamaan sen kanssa melkein nollasta. Melkein siksi, että olen jo aikaisemmin rakentanut henkilöhahmoa ja hänen tarinaansa tiettyyn pisteeseen asti. Nyt olen vain jatkanut hänen tarinaansa mielessäni pidemmälle. 

Tätä lukua on nyt kirjoitettu viisi sivua, ja kunhan olen saanut hankittua vähän lisää tietoa mm. pianon soittamisesta, voin kirjoittaa luvun loput 10–15 sivua loppuun. Sen jälkeen editoin tekstiä kerran pari, ja siirryn viimeiseen lukuun.

Vikassa luvussa on selviä aukkoja kerronnassa, ja syy on omassa hoppuilussa. Olin sitä kirjoittaessani niin oman aikatauluni pauloissa, että kiirehdin luvun kirjoittamista liikaa. Ja tämä tietysti näkyy laadussa. 

Nyt siis paikkailen vanhaa ja luon sinne samalla jotain uutta. Tämä luku ei kuitenkaan vaadi ihan yhtä paljon hommaa kuin tuo kokonaan uudelleenkirjoitettava. 

Lue lisää 👉🏼 Hyvä kirja vaatii hyvän taustatyön

Tällä suunnitelmalla vuoteen 2022

Joku kärsimätön voisi nyt huudella (ja jokunen on jo huudellutkin), että MILLOIN SE KIRJA OIKEIN VALMISTUU??? Tähän vastaan, että sitten kun se on valmis. 

Tietenkään mikään teksti ei ole koskaan täysin valmis, kaikkea voi muokata ikuisesti. Mutta en tietenkään halua lähettää kustantamoon käsikirjoitusta, jonka vajavaisuudet tiedän. Tätä ei myöskään suositella. 

Olen lukenut ja kuunnellut aika monta kustantajan puheenvuoroa, ja kaikissa sanotaan, että käsikirjoitus kannattaa lähettää sitten, kun ei enää omin voimin pysty tekemään siitä parempaa. Kustantamoihin tulee uusia käsikirjoituksia suunnilleen kaksi päivässä ja korona-aikana luku on varmaan tuplaantunut. (Huom. tuo on siis kaltaisiltani uusilta kirjoittajilta tulevien käsikirjoitusten määrä. Tämän päälle tulevat jo aikaisemmin julkaisseet kirjailijat, joiden kanssa sopimus on jo tehty.) Kustantajat haluavat tietysti minimoida oman työnsä eivätkä ne halua ottaa ohjelmaan liian keskeneräisiä tekstejä.  

Tästä syystä en ole halunnut lähettää käsikirjoitustani vielä eteenpäin, vaikka monet (eivät koskaan itse yhtään kirjaa kirjoittaneet) ovat ohjeistaneet jo päästämään irti omasta tekstistä.

Suunnitelma on siis tämä: 

• Kirjoitan uudestaan edellä mainitsemani kaksi lukua. 

• Tsekkaan tekstin vielä kerran kokonaan läpi ja editoin sen (mm. aikamuodot kuntoon). 

• Teen oikoluvun. 

Tämän jälkeen olisi vielä hyvä luetuttaa teksti kertaalleen jollakin ulkopuolisella. En usko, että teetän enää samanlaista kierrosta usealla lukijalla kuin kesällä. 

Yksi vaihtoehto olisi lähettää kässäri luettavaksi palautetta antavalle maksulliselle kustannustoimittajalle. On nimittäin olemassa pieniä, yleensä yhden hengen firmoja, joissa luetaan käsikirjoituksia ja annetaan niistä rakentavaa palautetta. Tällainen palaute voisi olla todella hyödyllistä, jos haluaa maksimoida mahdollisuudet saada oma käsikirjoitus läpi kustantamon tiheästä seulasta. Kaikki eivät kuitenkaan pidä tällaista maksullista palvelua tarpeellisena tai hyödyllisenä – minä en osaa ottaa tähän kantaa, kun en ole sellaista aiemmin käyttänyt.

Lue lisää 👉🏼 Kirjoittajan pitää haluta palautetta ✍️

Lupaan ilmoittaa, kun käsikirjoitus lähtee eteenpäin. Siihen voi mennä kuukausi tai kaksi. Mutta ellei mitään isompaa ongelmaa tule, niin helmikuussa alkaa jo olla homma hyvällä mallilla. 

Seuraaviin uutisiin asti: kirjoittelemisiin!