Kustantamo-maratonin viimeinen kierros käynnistyy

Edellisestä päivityksestä näyttää olevan aikaa puolisentoista vuotta. On aika kertoa, mitä käsikirjoitukselleni kuuluu nyt. 

Kerroin edellisessä blogissa, että olin saanut romaanini käsikirjoituksen valmiiksi ja lähetin sen kustantamoihin. Mitä tämän jälkeen sitten on tapahtunut? 

Lyhyesti sanottuna: lähetin käsikirjoituksen a-listalle ja odotin puoli vuotta, lähetin käsikirjoituksen b-listalle ja odotin puoli vuotta ja lähetin käsikirjoituksen c-listalle ja odotin puoli vuotta. Ja nyt puolentoista vuoden kustantamokierroksen jälkeen olen yhä ilman kustannussopimusta.

Mutta mitä sitten tarkoitan a-, b- ja c-listoilla? Ja miksi lähetin käsikirjoitusta puolentoista vuoden ajan eri paikkoihin?

Miten olen tarjonnut käsikirjoitustani kustantamoille?

Suomessa on reilusti yli sata kustantamoa. Osa julkaisee kaikenlaista kirjallisuutta, osa taas on erikoistunut tiettyihin kirjallisuudenlajeihin, kuten tietokirjallisuuteen, scifiin tai lasten ja nuorten kirjoihin. Vaikka kustantamoita on paljon, ei minun kirjoittamani romaanikäsikirjoitus tietenkään sovi minkä tahansa kustantamon julkaisuohjelmaan. 

Lähdin siksi liikkeelle kartoittamalla, mihin kustantamoihin minun kannattaa käsikirjoitusta tarjota. 

Ensin etsin ylipäänsä suomenkielistä kaunokirjallisuutta ja proosaa julkaisevat kustantamot. Sitten tutustuin niiden linjaan tarkemmin. Jos julkaistut teokset olivat pääasiassa dekkareita tai sotakirjallisuutta, ei minun kässärini todennäköisesti kiinnostaisi niitä.

Tämän jälkeen rankkasin kustantamot a-, b- ja c-listoihin. Rankingissä huomioin kustantamon koon ja millaisia kirjoja se julkaisee.

Ensin lähetin käsikirjoituksen a-listalle eli isoimpiin ja kauneimpiin kustantamoihin: WSOY:lle, Otavalle, Tammelle ja Gummerukselle. Lisäksi lähestyin Siltalaa, vaikkei se olekaan yhtä iso kuin muut a-listan kustantamot. Ja sitten jäin odottamaan vastauksia. 

Miksi sitten lähestyin eri kustantamoita useammassa erässä? Kyse oli optimoinnista. A-listalla olivat kustantamot, joihin hinkusin eniten (syy: isolla talolla on enemmän muskelia myös kirjan markkinointiin). En halunnut joutua tilanteeseen, että olisin jo neuvottelemassa kustannussopimuksesta pieneen kustantamoon ja sitten saisinkin tarjouksen kiinnostavammalta taholta. 

Tätä ongelmaa ei kuitenkaan tullut vastaan, mutta mistäpä minä olisin voinut tietää sitä etukäteen.

Kustantamoiden kiire hidastaa etenemistä

Yleensä kustantamoista saa vastauksen puolen vuoden sisään. Yleinen ohje erittäin monen kustantamon sivulla on, että älä kysele kässärin perään, palaamme kyllä asiaan. 

Ja tämä on tietysti ihan ymmärrettävää, koska käsikirjoituksia lähetetään valtavia määriä eikä kustannustoimittajilla ole aikaa vastailla ylimääräisiin kysymyksiin. Heidän aikansa kuluu uusien käsikirjoitusten lukemisen lisäksi jo työn alla olevien kirjojen loppuunsaattamiseen ja yhteydenpitoon jo listoilla olevien kirjailijoiden kanssa.  

En siis soitellut perään, vaikka osassa vastaus kesti pitkään. Vuoden 2022 loppuun mennessä olin lopulta saanut kaikilta a-listan kustantamoilta ei kiitos -vastauksen. 

Tämän jälkeen lähetin käsikirjoituksen b-listalle, jolla olivat mm. Aula, Teos, Karisto ja S&S. Tämän listan kustantamoissa oli selkeästi erilainen vastauspolitiikka kuin isommissa taloissa. Lähes kaikkien kustantamoiden ohjeistuksissa todettiin, että “olemme yhteydessä mikäli käsikirjoitus herättää kiinnostuksemme”. Toisin sanoen nämä talot eivät lähetä edes hylsyä eli ei kiitos -viestiä. 

Odottelin b-listan vastauksia saman puoli vuotta, mitä a-listankin kohdalla. Tällä listallani oli kahdeksan kustantamoa, joista ainoastaan yksi vastasi yhtään mitään. 

Itse ajattelen, että olisi aika pieni vaiva kopioida ja lähettää valmis hylkäysviesti kaikille hylsyn saaneille kässäreille. Mutta ilmeisesti kustannusalalla on niin kova kiire, ettei tähän riitä aikaa. 

Kustantamoiden lähestyminen on kuin hakisi töitä

Arvaat jo varmaan, miten sitten etenin. Aivan, laitoin sähköpostia menemään c-listalle eli kahteen kustantamoon. 

Tiedostin jo käsikirjoitusta lähettäessäni, ettei se ehkä sopisi listalla olevien kahden kustantamon tyyliin. Kummastakaan ei ole kuulunut mitään (joulukuussa 2023 oli kulunut puoli vuotta siitä, kun lähetin käsikirjoitukseni niihin). Oletan siis, ettei käsikirjoitukseni kiinnostanut näitäkään kustantamoita. 

Tässä välissä ehkä on hyvä mainita, ettei tuo kustantamoon lähettäminen ole mikään copy + paste -viesti. Jokaisella kustantamolla on omat toimintatapansa. Jollekin pitää lähettää synopsis eli kuvaus kirjan sisällöstä, jollekin saatekirje, jollekin esittely itsestä ja jollekin nämä kaikki tai ei mitään näistä. 

Lisäksi vaihtelee, missä muodossa synopsis/saateviesti/kuvaus itsestä tulee lähettää. Jollekin se laitetaan sähköpostiliitteenä, jollekin sähköpostin saateviestissä ja jollekin se piti liittää osaksi käsikirjoituksen pdf-versiota. Pieniä juttuja, mutta aikaa vievää kikkailua.

Jokaista kustantamoa lähestyessäni tutustuinkin heidän nettisivuihinsa ja ohjeisiinsa. Vaikka samaa saatekirjettä voi toki käyttää pohjana, oli se kuitenkin räätälöitävä aina kyseiseen kustantamoon. 

Voikin sanoa, että kustantamoiden lähestyminen ilman aiempaa kustannussopimusta käy ihan työstä. Niin monta tuntia on tullut naputeltua erilaisia saatekirjeitä ja esittelyitä. Näiden kirjoittaminen alkaa lopulta myös turhauttaa, kun ei välttämättä saa huolella laadittuihin viesteihin mitään vastausta. (Jos olet joutunut kirjoittamaan työhakemuksia ja CV:itä viime vuosina, niin tiedät kyllä, mitä tarkoitan.)

Vielä on toivoa jäljellä?

Nyt sitten olen siinä pisteessä, että alan jo luopua toivosta saada romaanini julkaistua. Tai oikeastaan olin jo luopunut toivosta! Mutta tätä blogia varten kaivelin vielä vähän tietoa suomalaisista kustantamoista ja samalla tajusin, että vielä löytyy kymmenkunta pientä kustantamoa, joihin voisin tarjota käsikirjoitustani. 

Nämä ovat siis listalla d, vaikka ne olisivat todennäköisesti kuuluneet jo b-listalle. Jostain syystä kuitenkin sellaiset pikkutoimijat kuin Sitruuna Kustannus, Atena ja Sammakko olivat päässeet livahtamaan ohi. 

Tulen siis lähiaikoina tarjoamaan käsikirjoitusta vielä näihin kustantamoihin. Ja sitten taas odottelen puolisen vuotta. Eli joskus ensi kesänä on sitten tiedossa, löytyykö näistäkään käsikirjoitukselle kustantajaa. 

Sain vähän tsemppiä yhdestä todella pienestä kustantamosta, jonne lähetin käsikirjoitukseni muutama viikko sitten. Tämä kustantamo ei ollut millään aiemmalla listalla ja törmäsin siihen hakiessani tietoa omakustanteista. Sain käsikirjoitukseeni palautetta päivässä (!) ja se kuului näin:

“Kiitos episodimaisesta, ylisukupolvisesta romaanikäsikirjoituksesta. Se on taidokkaasti kirjoitettu ja nostaa esille viimeisen sadan vuoden ajalta merkityksellisiä teemoja (suomalaisen) naisen elämästä. Hienosti naisten elämät kietoutuvat toisiinsa, luovat suurta kehityskertomusta siitä, mihin nyt olemme tulleet. -- Toivon, että löydät hienolle romaanillesi kustantajan toisaalta.”

Samassa viestissä oli myös perustelut, miksi käsikirjoitusta ei ansioistaan huolimatta otettu tämän pikkuruisen talon kustannusohjelmaan. Syynä oli tietysti raha ja se, ettei kirjalle välttämättä saada tarpeeksi ostavia lukijoita. Kustannustoiminta on bisnestä eikä siinä tietenkään kannata satsata kirjoihin, joita ostetaan nipin napin sata kappaletta.

Entäs omakustanne?

Mutta mitä sitten, jos myös viimeisistä kustantamoista tulee hylkäyskirje? 

Siinä tapauksessa minulla on kaksi vaihtoehtoa: jättää käsikirjoitus pilveen jälkipolvien luettavaksi tai teettää siitä omakustanne. 

Omakustanteessa siis teetetään kirja kirjapainossa omaan laskuun. Olin jo pitkään sillä kannalla, että teetän tuon omakustanteen, mutta alan muuttaa mieltäni sen osalta. Tämä johtuu siitä, että omakustanteen teettäminen maksaa tuhansia euroja ja se vie aikaa. Enkä oikeastaan näe tällä hetkellä syytä, miksi käyttäisi kumpaakaan tähän. 

Jos kyseessä olisi tietokirja, olisi tilanne eri. Silloin voisin todennäköisemmin saada omani pois ja jopa tienata kirjalla jotain. Mutta kaunokirjallista teosta ei ole ollenkaan niin helppo markkinoida eikä se todellakaan ole mikään rahasampo. Eri asia olisi, jos olisin jo yhtä tunnettu kirjailija kuin Sofi Oksanen, tai muuten vaan julkkis, jonka kirjan kaikki ostaisivat ihan vain kiinnostuksesta. 

Te, jotka olette sanoneet haluavanne lukea kirjani, joudutte siis ikävä kyllä vielä odottamaan tovin. Saatte luettavaa aikaisintaan ensi kesänä, ja silloinkin pdf-muodossa. Paitsi jos kustannussopimus vihdoin osuu kohdalle ja kirja kustannetaan perinteiseen printtimuotoon. Silloin odotus jatkuu vielä pidempään. Itse tietysti toivon, että näin käy!  

Onko päässyt jo unohtumaan, mistä kirjani kertoo? Lue lisää: Tiedä mistä – ja miksi – kirjoitat!