Kirjoittajan pitää haluta palautetta ✍️

Käsikirjoitukseni on nyt siinä pisteessä, että ensimmäisen luvun eka versio on valmis. 🙌 Tämä on iso juttu siksi, että pääsen piakkoin kirjoittamaan seuraavasta henkilöstä ja se tuo tekemiseen ihan uudenlaista intoa ja puhtia. 

Vaikka tämä on minulle iso merkkipaalu, ei ole syytä innostua liikaa. Lukuja on tulossa näillä näkymin vielä 7–8 lisää eli rappusia on kivuttavana aika monta kerrosta. 

Lisäksi kyse on vasta ekasta versiosta, ja jokainen työkseen kirjoittava tietää, ettei se vielä tarkoita valmista. Jotta tähän asti ollaan päästy, on se tietysti vaatinut aika monta tuntia kirjoittamista ja ajatustyötä. Mutta jotta tekstistä tulee mahdollisimman hyvää, pitää se panna hetkeksi sivuun omista ajatuksista ja mielellään pyytää tekstistä kommentteja joltain ulkopuoliselta. 

Miksi antaisin kenenkään kommentoida keskeneräistä tekstiä?

Kirjoittaminen on parhaimmillaan todella intensiivistä ja ajatuksia hallitsevaa toimintaa. Mitä enemmän keskittyy samaan tekstiin ja uhraa sille aikaansa, sitä vaikeampaa on etäännyttää itsensä sisällön vahvuuksista ja heikkouksista. Siksi on kriittistä pyytää palautetta ainakin yhdeltä lukijalta, joka spottaa nopeasti tärkeimmät pointit, kuten maneerit, epäloogisuudet ja kertomatta jättämiset – ja tietysti myös sen, mikä toimii. 

Jos siis haluaa kehittää omaa kirjoittamistaan ja tehdä tekstistä parempaa, pitää uskaltaa antaa keskeneräinen teksti kommentoitavaksi. 

Jokainen tietysti itse määrittelee, mikä on riittävän valmista mutta ei liian keskeneräistä. Minusta on turha kuormittaa esilukijoita aivan levällään olevalla sisällöllä, ellei tämä ole todella hyvin perusteltua. 

Itse päädyin luetuttamaan tekstiä juuri tässä nimenomaisessa vaiheessa siksi, että koin osan tekstistä toimivan hyvin, mutta osa siitä vähän epäilytti. Tekstin toimimattomuus saattoi kuitenkin olla oma harhani, joka syntyi siitä, että olin pyöritellyt tekstiä niin pitkään. Siksi oli tärkeää saada objektiivista näkemystä, jotta pääsisin ripeästi siirtymään kirjoitustyössä eteenpäin enkä lähtisi toistamaan mahdollisia isoja virheitä seuraavassa luvussa. 

Näkemyksiä on yhtä paljon kuin lukijoitakin

On tärkeää muistaa, että kaunokirjallisuus on taidetta, ja meillä jokaisella on taiteessa omat mieltymyksemme ja ärsytyksen aiheemme. Yksi toimii yhdelle ja toista sama asia voi ärsyttää suunnattomasti. Selvää on vain se, ettei kaikki voi miellyttää (eikä tarvitsekaan). 

Kun puhutaan kirjallisesta tuotoksesta, on palautteen antamisessa pitkälti kyse mielipiteestä. Sanon pitkälti, koska on asioita, jotka joko ovat tai eivät ole. Kuten oikeakielisyys ja kielioppi. Sääntöjä voidaan hieman venyttää, mutta jos niitä venytetään liikaa, on lukeminen ja ymmärtäminen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tällöin kyse ei ole mielipiteestä, vaan faktasta: teksti on huonoa eikä täytä tarkoitustaan.

Mutta mitä tulee tekstin rakenteeseen, kuvailevaan sisältöön ja virkkeiden pituuteen, on meillä kaikilla omat mieltymyksemme. Itse rakastan kirjoja, joissa hypitään ajassa edestakaisin, en jaksa lukea etenkään maisemakuvailuja ja tykkään lukea ennemmin lyhyitä kuin pitkiä virkkeitä. Moni muu taas arvostaa ihan vastakkaisia asioita eikä kumpikaan näkökulma ole toista parempi tai oikeampi. 

Päätinkin jo palautetta pyytäessäni, etten lähde muokkaamaan tekstiä yksittäisten mielipiteiden pohjalta, ellen näe niitä myös omasta mielestäni huomion arvoisina asioina. Toisaalta jos sama mielipide toistuu useammassa palautteessa, on syytä huomioida asia, vaikka itse ehkä olisikin eri mieltä. (Tai ainakin on syytä miettiä, miksi on ylipäänsä pyytänyt palautetta, jos ei ole valmis ottamaan siitä onkeensa.)

Tekstiäni on nyt lukenut kuusi henkilöä. Jaoin jokaiselle esilukijalle oman version sisällöstä Google Drivessa. Näin heidän oli helppoa halutessaan kommentoida suoraan dokkariin, mutta toisten kommentit eivät päässeet vaikuttamaan heidän mielipiteisiinsä ja näkemyksiinsä. 

Ohjeistin lukijoita kiinnittämään huomiota aika yleisellä tasolla asioihin, kuten miten tarina etenee, toimiiko kieli ja ovatko henkilöt uskottavia. Tärkeintä oli kuitenkin saada vastaus isoimpaan huolenaiheeseen: toimiiko luku tällaisenaan ja voinko jatkaa seuraavaan lukuun samalla tyylillä? Viekö tarina mukanaan niin, että esilukija haluaa lukea lisää? 

Pari lukijoista on opiskellut kirjallisuutta/kirjoittamista ja osaa käyttää palautetta antaessaan myös kirjallisuudentutkimuksen termistöä. Vaikka omista kirjallisuuden opinnoista yliopistossa on yli kymmenen vuotta aikaa, oli ilahduttavaa käyttää vanhoja tuttuja termejä ja saada palautetta esimerkiksi erään henkilöhahmon litteydestä. 

Lue lisää 👉🏽 Miten henkilöhahmo rakennetaan? 👩

Vaikka kirjallisuustermistön käyttäminen auttaa minua ymmärtämään paremmin, millaiset asiat kaipaavat tekstissä muokkaamista, on ihan yhtä tärkeää saada palautetta myös sellaisilta lukijoilta, jotka eivät ole koskaan opiskelleet kirjallisuutta. He voivat antaa palautetta etenkin siitä, miten tarina vie mukanaan ja onko juoni kiinnostava. Ja toki heiltä tulee yhtä lailla kommentteja, jos jokin ei toimi. Tekstiä voi yhtä lailla analysoida, vaikkei osaisi yhtään tieteellistä termiä. Täsmällinen sanavarasto vain tekee siitä helpompaa. 

No, millaista se palaute sitten oli?

Tarjosin lukijoille mahdollisuutta kommentoida tekstiä kirjallisesti esim. dokkarilla ja/tai meilitse tai face-to-face videoyhteydellä. Aika moni halusi ottaa videopuhelun ja tämähän sopi minulle vallan mainiosti. Mikä onkaan mukavampaa kuin puhua tunnin verran itse kirjoittamastani tekstistä ja sen henkilöistä, joista joku on jo käynyt melkein yhtä läheisiksi kuin omat perheenjäsenet.

Toisaalta oli aika jäätävää ottaa ensimmäistä kertaa vastaan palautetta tekstistä, jonka eteen on nähnyt paljon vaivaa ja jonka toivoo joskus näkevänsä kovissa kansissa kirjakaupan näyteikkunassa. 

Mutta mitä jos joku tyrmäisi tekstin täysin? Mitä jos joku ei ymmärrä tarinan pointtia? Mitä jos lukijat kiinnittäisivät huomiota ihan vääriin asioihin? 

Mitä jos he eivät pidä siitä?

Tällaisia ajatuksia risteili mielessä, vaikka luottamus omaan tekstiin toisaalta oli olemassa. En kuitenkaan ole kirjoittanut proosaa vuosiin ja aloittaminen oli kevyesti sanottuna vaikeaa. 

Onneksi lähes kaikki olivat kirjoittaneet huomioitaan ja kommenttejaan dokkariin tai meiliin ja pääsin tutustumaan niihin ennen puheluita. Näin tiesin hieman, mitä odottaa. Jotkut olivat pohtineet syvällisesti jopa yksittäisia sanavalintoja, joltakin tuli paljon suurpiirteisempää palautetta tekstin toimivuudesta ja kiinnostavuudesta ylipäänsä.

Oli todella huojentavaa huomata, että lähes kaikki olivat kiinnittäneet huomiota samaan asiaan: alku oli kankea ja vaatii uudelleenkirjoittamista, mutta tietyssä vaiheessa teksti lähti lentoon. Näin ollen oma arvioni tekstin toimivuudesta osui yhteen esilukijoiden näkemyksiin.

Kaiken kaikkiaan sain todella hyvää, mietittyä ja rakentavaa palautetta. Yksikään kommentti ei jäänyt kaihertamaan mieltä tai aiheuttanut vahvaa vastareaktiota omassa mielessäni. Olen ainoastaan iloinen, että uskalsin antaa tekstini luettavaksi ja että sain siitä niin paljon arvokasta palautetta. Palaute ei ollut millään muotoa murskaavaa, ei sinne päinkään. Ja vaikka tekstissä oli puutteensa, osasivat esilukijat puuttua juuri olennaisiin asioihin ja toivat esille asioita, jotka oikeasti ovat tärkeitä lukukokemuksen kannalta. 

Sain lähes kaikilta toiveen, että saisivat lukea lisää ja tämä luo valtavasti lisää uskoa omaan tekemiseen. On henkisesti helpompaa ja palkitsevampaa kirjoittaa, kun tiedän, että jatkoa odottaa jo nyt muutama innokas lukija. Ja sitähän on luvassa! 

Lue lisää 👉🏽 Tekstiä kirjoitetaan lukijalle