Kuulumisia läppärin takaa 💻

Tässä on viime viikkoina ollut blogissa aika hiljaista meininkiä. Se johtuu siitä, että olen yrittänyt kiriä omaa (itse asettamaani) aikataulua kiinni ja olen tehnyt paljon samoja juttuja kuin pari kuukautta sittenkin. Aika paljon olen onneksi saanut aikaiseksi.

Viimeksi kerroin saamastani palautteesta. Kuten jo aiemmin sanoin, oli palaute todella arvokasta: oli hyvä lähteä työstämään ensimmäistä lukua palautteen pohjalta toimivammaksi. Samaan aikaan kuitenkin jo seuraava luku huuteli kovasti, että sitä pitäisi alkaa kirjoittaa. Niinpä päätin seurata erään paljon kirjoittaneen ihmisen vinkkiä: jätin ekan luvun keskeneräiseksi ja lähdin työstämään seuraavaa lukua. 

Uskon, että tämä oli hyvä päätös. Jo nyt olen saanut hyvin välimatkaa tuohon ekaan lukuun ja saanut siihen liittyviä ideoita & ajatuksia, joita olen kirjoittanut ylös sitä varten, kun taas tartun siihen. 

Kun kaikki alkaa alusta

Olen tavallaan palannut lähtöruutuun. Olen joutunut miettimään uudestaan samat asiat kuin ekassa luvussakin: henkilöhahmot ja ajan hengen. Kun ensimmäinen luku käsitteli Suomen sisällissotaa, olen viime viikkoina keskittynyt vuosiin 1945 ja 1946. (Lopussa taas kirjallisuuslistaa, josta osa on luettu ja jokunen kirja vielä odottaa tarkempaa perehtymistä.)

Koska kirjassani on useita päähenkilöitä, joudun tietysti rakentamaan heidät yksi kerrallaan. Aika monta kävelylenkkiä onkin sujahtanut nopeasti siinä ohessa, kun olen pohtinut mitä kukin henkilö pelkää, mistä hän unelmoi ja miten hän reagoi asioihin; miltä hän näyttää, millainen koulutus hänellä on ja miksi hän toimii, niin kuin toimii. 

Ja onhan se vaan niin kivaa touhua, luoda maailmaan kokonaan uusia hahmoja! 

Lue lisää 👉🏽 Miten henkilöhahmo rakennetaan? 👩

Eli vaikka joudun käymään taas käymään läpi samanlaiset pohdinnat kuin muutama viikko sitten, en koe tekemistä millään muotoa tylsäksi. Päinvastoin. 

Minähän pääsen pohtimaan ihmismieltä ja sen kompleksisuutta, ja mikäs sen mielenkiintoisempaa. Ja yllättävääkin se on, sillä jostain syystä tämä henkilö muotoutui mielessäni paljon helpommin ja selvemmin kuin aloitusluvun päähenkilö. Tällä kertaa hahmon ulkonäkö tupsahti mieleen hyvin selvänä enkä ole joutunut kyseenalaistamaan hänen toimintaansa tai vaikuttimiaan kertaakaan. 

Tähän voi olla monta syytä. 

Kerran opittu asia on helpompi tehdä uudestaan. 

Hahmon tarina kiinnostaa minua henkilökohtaisesti enemmän. 

On helpompaa kirjoittaa aikakaudesta, joka on jo hitusen lähempänä nykyaikaa. Mikä ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi joutunut hakemaan tietoa eri asioista ihan samalla lailla kuin aikaisemmin. 

Taustatyötä vol. 2

Kerroin jo aikaisemmassa bloggauksessa taustatyöstä ja sen haasteista. Tällä kertaa tietoa on löytynyt helpommin kuin aikaisemmin, jolloin tarvitsin tietoa mm. aseiden käsittelystä ja 1900-luvun alun alusvaatteista. Kun tuttavapiiriin kuuluu ihmisiä, jotka ovat jopa eläneet tuona aikana, saa heiltä hyvää nippelitietoa. Muun muassa tällaisia asioita on tullut mietittyä:

• Kauanko kestää junamatka Hangosta Nivalaan? 

• Millaisia junat olivat sisältä?

• Millaisia olivat ajan lastenvaunut?

• Miten kuljettiin pitkiä välimatkoja?

• Miten löydettiin työpaikka tai asunto?

• Millainen oli tyypillinen työläiskodin sisustus kaupungissa? 

• Millaista ruokaa ja ruoka-aineita oli tarjolla?

Kysymykseni koskevat siis vuosia 1945–46. Kun olen miettinyt tällaisia asioita, olen samalla havahtunut siihen, miten paljon maailma on muuttunut 60 vuodessa, jopa lyhyemmässä ajassa. Katulamput, puhelimet, jääkaapit ja autot olivat vain tiettyjen ihmisten käytössä. Arki ja moni muukin asia on siten aivan toisin kuin tuohon aikaan. 

Tiedonhankinta on yhä kesken eli jos tunnet jonkun, jolla olisi tietoa yllä mainituista asioista, niin saapi ilmoittaa. (Rautatiehommelit ovat jo hyvin hallussa, kiitos vuosikausia VR:lle työskennelleen sukulaisen. 👍🏻) Tulevaisuudessa kaipailen varmasti tietoa 1920-, 1950- ja 1960-luvuista, eli jos jokin näistä on itselle jostain syystä tuttua aikaa, niin saa ilmoittautua tietolähteeksi. 

Mutta siis mitään uutta ja mullistavaa en ole viime aikoina puuhaillut. Silti tekstiä on syntynyt lisää kymmeniä sivuja eli ihan tyhjäntoimittamiseeni ei ole aika mennyt. Pienoinen jumi on nyt luvun lopetuksen kanssa, mutta eiköhän sekin tuosta vielä kirkastu. Täytyy ottaa vaikka ajattelulenkki jonnekin metsän keskelle, se toimii aina. 

Ellei tässä nyt tule jotain akuutimpaa, niin seuraava bloggaus tullee käsittelemään lukijaa. Tämä on aihe, jota minulta on toivottu, ja onhan se kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma kirjoittamiseen. Olennainenkin, koska pääsääntöisesti me kirjoitamme lukijoita varten. Yritän ehtiä kirjoittaa aiheesta vielä tämän vuoden puolella. Joulun seutuvilla tulee varmaan pidettyä vähän vapaapäiviä, joten kässäri ei silloin edistyne kovinkaan paljon. Luultavasti käytän aika paljon aikaa lukemiseen ja leffojen katsomiseen. Ei huonoa tekemistä sekään. 

Lopuksi vielä lupaamani kirjallisuusluettelo: 

🔖 Haataja, Lauri (toim.): Ja kuitenkin me voitimme. Sodan muisto ja perintö

🔖 Heiskanen, Anu: Salateitse Saksaan. Hitlerin valtakuntaan 1944 lähteneet suomalaiset naiset

🔖 Holmila, Antero & Mikkonen, Simo (toim.): Suomi sodan jälkeen, Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944–1949

🔖 Jaatinen, Satu: Kortilla korviketta. Säännöstelyä ja selviytymistä pula-ajan Suomessa

🔖 Jokisipilä, Markku & Könönen, Janne: Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933–1944

🔖 Junila, Marianne: Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkaiselo Pohjois-Suomessa 1941–1944

🔖 Kinnunen, Tommi: Ei kertonut katuvansa

🔖 Kivimäki, Ville & Hytönen, Kirsi-Maria (toim.): Rauhaton rauha. Suomalaiset ja sodan päättyminen 1944–1950

🔖 Laitinen, Ritva-Kaija: Pahan morsian

🔖 Linnilä, Kai & Utrio, Kaari (toim.): Suomi silloin kerran. Näin elettiin vuosina 1944–1956

🔖 Nygård, Toivo (toim.): Nivalan kirja

🔖 Ruotsalainen, Armas: Nuoren äidin kirja

🔖 Rytisalo, Minna: Lempi

🔖 Tuomikoski, Pekka (toim.): Suomi 1946. Työ, tahto, tulevaisuus.

🔖 Utrio, Kaari: Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia

🔖 Wendisch, Irja: Me sotilaiden lapset

🔖 Wendisch, Irja: Pitkä taistelu. Sotilaiden lasten selvitymistarinoita

🔖 Wendisch, Irja: Salatut lapset. Saksalaissotilaiden lapset Suomessa

+ Lukuisat Ylen artikkelit ja videot 

Psst… Voit kurkata täältä ekan luvun kirjallisuuslistan. (Pakko päästä pelaamaan Trivial Pursuitia jouluna. Olen kerryttänyt historiallista tietopankkiani aivan käsittämättömiä määriä tämän syksyn aikana. Vaikka ei kirjaani koskaan julkaistaisi, on takataskuun jäänyt ainakin hitokseen paljon uutta tietoa.)