Prokrastinoitko sinäkin? 🦥

Kuulutko niihin, jotka saavat iloa ja uutta buustia keväisestä auringonpaisteesta? Minä kuulun yleensä. Olen silti kuluttanut lähes koko tämän viikon prokrastinoiden eli vitkutellen, vetkutellen ja vatuloiden.

Prokrastinoin, koska en saa palkkiota 🤷🏽‍♀️

Jos prokrastinointi ei ole tuttu termi, niin ei hätää. Tässä googlaamalla ekana hakutuloksiin noussut kuvaus asiasta: “Prokrastinaatio tulee englannin kielen sanasta procrastination ja tarkoittaa lykkäämistä, asioiden tekemättä jättämistä, viivyttelyä ja aikaansaamattomuutta.” 

Prokrastinointi on siis tuttu asia ihan jokaiselle ihmiselle. Se on sitä, kun tietää, että tarttis tehdä joku homma – varata lääkäriaika, viedä auto pesulaan, kirjoittaa raportti – mutta ei vaan saa tehtyä sitä. Ja sitten ottaa kupoliin, kun on niin saamaton ja sitten tekemätön asia vaivaa vielä enemmän. 

Olen prokrastinoinut tällä viikolla joka päivä. Yleensä olen aika tehokas tyhjentämään päivän to-do-listoja. Nyt olen tehnyt listat joka päivä uusiksi, kun mikään ei ole tuntunut mielekkäältä tekemiseltä ja hommat vain siirtyvät uudelle päivälle. Ahistaa, nolottaa, ärsyttää oma saamattomuus!

Onneksi tuo edellä mainittu kuvaus jatkuu: “Prokrastinointi ei ole sama asia kuin laiskuus tai motivaation puute. Prokrastinaatio on opiskelijoiden keskuudessa tuttu ilmiö: opiskeltavat asiat kertyvät, mutta niille ei tehdä mitään. Tämä on luonnollista, sillä pitkäaikaisen tavoitteen ja välittömän mielihyvän välillä on suuri ristiriita.”

Hahaa, sain siis synninpäästön. Vaikka olen käyttänyt tänään enemmän aikaa erilaisten älykello-ominaisuuksien vertailemiseen kuin kirjan työstämiseen, en olekaan laiska. Olen vain halukkaampi saamaan palkinnon tekemisistäni ennemmin pian kuin pitkän ajan päästä.

Joidenkin teorioiden mukaan prokrastinoinnissa on kyse siitä, että vältellään ikäviä tuntemuksia. Suurin osa meistä tavallisista ihmisistä tykkäisi ennemmin katsella Netflixiä kuin tehdä PowerPoint-esitystä (minä ainakin, 100 x mieluummin!). Prokrastinoiva henkilö panee mukavat tuntemukset stressin ja tylsän tekemisen edelle. Ja se on ihan loogista, koska Netflix tarjoaa todennäköisesti nopeammin ja parempaa hyvänolon tunnetta kuin diaesityksen kasaaminen. 

Ahkerana keittiöpsykologina päättelenkin, että prokrastinoin siksi, että saan palkintoni koko urakasta vasta joskus tulevaisuudessa. Tuo palkinto on tietysti se hetki, kun kirja on valmis ja saan lähettää sen kustantamoihin. Tähän hetkeen on kuitenkin vielä useampi kuukausi aikaa, joten ei ihme, että tekeminen alkaa välillä tökkiä. On yksinkertaisesti mukavampaa tehdä kaikkea muuta (niin kuin katsoa somessa ihmisten tappelua ja provosoitua kaiken maailman höpöhöpöstä?) kuin syventyä väitöskirjatutkimuksiin tai lukea jotain ritisevän kuivaa tietokirjaa. 

Näin vähennän prokrastinaatiota 💪🏻

Miten sitten saan tartuttua itseäni niskasta kiinni ja lopetettua vetkuttelun? 

1. Asetan pieniä välitavoitteita.

Kokonaisen kirjan kirjoittaminen tuntuu valtavalta urakalta – ja toki se myös on sitä. Minua on kuitenkin alusta alkaen helpottanut työssäni kirjani rakenne, joka on auttanut jakamaan työtä pienempiin palasiin. On ollut helppoa työskennellä, kun lopputulemana on muutaman viikon välein ollut uusi luku. 

Tätä bloggausta kirjoittaessani olen tajunnut, että olen viime viikkoina työstänyt poikkeuksellisesti useampaa henkilöhahmoa rinnakkain. Tästä syystä minulla ei ole ollut yhtä selkeää fokusta ja tavoitetta kuin aikaisemmin. Olen sohinut liikaa moneen suuntaan. 

Minun pitää taas keskittyä yhteen henkilöön kerrallaan, mikä tekee taustatyön keräämisestä ja kirjoitustyöstä strukturoidumpaa – ja toivottavasti vähentää prokrastinointia. 

Ensi viikon tavoite on siten saada yhden henkilön tarina hahmoteltua selkeäksi rungoksi. Ja lukea loppuun tähän henkilöön liittyvä kirjallisuus. Seuraavalla viikolla sitten kirjoitan ekan version luvusta. Tämän jälkeen voin laittaa ko. luvun hetkeksi lepäämään, kun aloitan seuraavan luvun työstämisen. 

Lue lisää 👉🏿 Tiedä mistä – ja miksi – kirjoitat!

2. Palkitsen itseäni pienten tavoitteiden saavuttamisesta.

Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että kirjan kirjoittamisen alkuhuuma on alkanut vähitellen muuttua tavalliseksi arjeksi. Ei se toki tylsää ole ja on yhä mielestäni parasta tekemistä, mitä just nyt keksin. Mutta vaikka kirjoittaminen ja taustatyön tekeminen ovat yhä mieluisaa puuhaa, en enää saa niistä samanlaista mielihyvää kuin vielä alkuvuonna. 

Itse työ ei enää ole palkinto, vaan asia, jota teen joka päivä. Tässä lienee yksi syy, miksi olen alkanut prokrastinoida. 

Pitää siis alkaa palkita itseäni toisin konstein.

Palkinto voi olla kiva leffa, ajan buukkaaminen hierontaan tai liikuntasuoritus, kuten rentouttava joogatunti tai kävely auringonpaisteessa. Esim. tänään ajattelin palkita itseni karkkipäivän karkeilla ja kehonhuollolla. (Eri järjestyksessä tosin.)

3. Ajattelen, mitä etua minulle on siitä, että teen asian nyt.

Ikävä kyllä prokrastinoinnista ei ole mitään hyötyä. Eteenpäin lykätty homma odottaa tekemistään myös päikkäreiden jälkeen, huomenna, viikonloppuna, ensi viikolla. Mitä kauemmin vetkuttelen, sitä kauemmin tekemätön työ pyörii päässäni tai kännykäni to-do-listalla, ja näin vaivaa mieltäni. 

Kun teen tylsän asian alta pois, helpotan omaa elämääni tulevaisuudessa. Teen siis itselleni hyvää ja vapautan omaa aikaani johonkin kivempaan. 

Sen lisäksi, että helpotan omaa elämääni, antaa tehtävän tekeminen minulle luvan poistaa taskin to-do-listaltani ihan konkreettisestikin. Jostain syystä tämä tuottaa minulle suurta mielihyvää. Olisi muuten hauska saada jotain dataa omien mielihyvähormonien toiminnasta samalla hetkellä, kun surffaan itseni Trelloon tai Simplenoteen ja klikkaan tehdyn tehtävän kohdalla valmis-täppää.

Jos siellä lukijakunnassa nyt joku hengittää raskaasti ja on huolissaan, että mitenkäs tuo kirjaprojekti nyt etenee, niin tässä vielä lyhyesti, mitä tällä viikolla on tullut tehtyä kaiken vitkuttelun lisäksi. 

Olen 

🙌🏽 palannut aiempiin lukuihin ja päivittänyt niitä

🙌🏽 rakentanut uutta henkilöhahmoa

🙌🏽 katsonut yhden tuotantokauden Naissotilaat-sarjaa

🙌🏽 lukenut tutkimuksia naisten asepalveluksesta ja sopeutumisesta sotilasuralle 

🙌🏽 kirjoittanut tämän bloggauksen JA 

🙌🏽 liikkunut aika paljon ja monipuolisesti.

Eli ei ihan 💩 viikko sitten kuitenkaan, vaikka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ja vaikka aamulla olin vähän ahdistunut siitä, ettei työni etene niin smoothisti kuin olisin halunnut, löytyi tämän blogin kirjoittamisen ohessa syitä, miksi näin on. Ja ennen kaikkea potentiaalisia keinoja helpottaa tilannetta. Luotan siihen, että ensi viikolla on jo moodi uusi!

Lue lisää 👉🏿 Miten writer's block selätetään?