Miten writer's block selätetään?
Aina välillä jokaikinen kirjoittaja kohtaa writer’s blockin eli valkoisen/tyhjän paperin kammon, kirjoittajan jumin, kirjoitusblokin. Siltä ei pysy turvassa kukaan – ei ammattikirjailija, satunnainen asiantuntijabloggaaja eikä harrastelijakirjoittaja.
Miten sitten päästä writer’s blockin yli ja saada tekstiä ruudulle, kun mieli jumittaa eikä ajatuksia ole tai ne harhailevat ihan muualla?
1️⃣ Ajattele ensin 🤔
Ihan alkuun kannattaa käyttää hetki ajattelutyöhön. Hetken pituus riippuu aikataulusta ja siitä, miten paljon teksti vaatii pohdintaa.
Tällä hetkellä oma elämäntilanteeni sallii ihanat ajattelulenkit, joiden aikana ehdin hyvin pohdiskella romaanini henkilöitä, aikajanaa ja jopa sanavalintoja. Kun lenkki on kävelty ja ajatukset ajateltu, on helppoa hypätä koneen ääreen ja naputella ylös kaikki valmiiksi pohdittu.
Aina kuitenkaan tähän ei ole mahdollisuutta. Olen aikaisemmin työskennellyt mm. markkinointitoimistossa ja yksityisyrittäjänä, ja työtäni on ollut suoltaa päivittäin ulos tekstiä sivutolkulla. Jos olisin pohtinut jokaista bloggausta tai artikkelia etukäteen vaikka vain puolen tunninkin kävelyllä, olisivat työpäivät venyneet kohtuuttoman pitkiksi.
Mutta vaikka olisi kuinka kiire, suosittelen vähintään kirjaamaan ylös muutaman asian. Näin varmistat, ettei mitään olennaista jää sanomatta. Ja on tietysti helpompi aloittaa kirjoittaminen, kun tietää, mitä haluaa sanoa.
Välillä aloitan tekemällä ajatuskartan eli mindmapin, toisinaan taas kirjoitan ylös 3–5 pääkysymystä, joihin tekstini tulee vastata. Myös ranskalaiset viivat sisällöstä voivat auttaa jäsentelemään sisältöä.
Tai sitten naputtelen valmiiksi väliotsikot ja alan kirjoittaa niiden alle. (Tämä bloggaus muuten starttasi näin!) Ei kannata olla liian tarkka otsikoiden muodosta vielä tässä vaiheessa. Niitä voi halutessaan hioa, kun teksti on muuten valmis. Jollakin työnimellä kulkevat väliotsikot kuitenkin auttavat hahmottamaan kokonaisuutta ja pysymään asiassa.
2️⃣ Kartuta tietoa 📖
Toisinaan pääsee kirjoittamaan aiheesta, joka on itselle aivan tuttu ja sen osaisi selittää vaikka keskellä yötä. Jos tilanne on näin messevä, voi hypätä suoraan 3-kohtaan.
Välillä kuitenkin tarvitaan lisää tietoa ja pitää tätä varten tehdä taustatyötä. On monenlaisia tapoja hakea tietoa. Yleisimmät ovat:
➡️ Googlailu
Kuukkelointi on yleensä helpoin tapa lähteä liikkeelle. Etsimällä tietoa relevanteilla hakusanoilla löytyy nopeasti monenlaista tietoa, josta aletaan seuloa omaan tarpeeseen tarpeellisin. Tässä vaiheessa pitää varoa putoamasta siihen ansaan, että harhautuu liian kauas tekstin pihvistä. Kaikkia maailman asioita voidaan tutkia lukuisista eri näkökulmista. Kirjoittajan pitää valita näistä näkökulmista oman tekstinsä kannalta oikeat.
➡️ Haastattelu
Haastattelu on todella hyvä tapa kerätä tietoa. Itse olen tehnyt paljon tekstejä haastattelemalla ja parhaimmillaan olen oppinut vajaassa tunnissa enemmän kuin puolen päivän googlailun tuloksena. Hyvä haastateltava on siten todella arvokas tietolähde.
Haastateltava voi olla lähes kuka tahansa: alan asiantuntija, oma kaveri tai tuttava, kollega. Riippuu ihan siitä, mistä ollaan kirjoittamassa ja mihin tarkoitukseen.
Lue lisää 👉🏽 Haastattelu auttaa kirjoittamaan uskottavaa tarinaa 🎙️
➡️ Luetaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta tai kuunnellaan podcastejä
Tämä vaatii enemmän aikaa, mutta jos tietää, että lähitulevaisuudessa pitää tuottaa tekstiä jostain aiheesta, niin kannattaa ehkä silmäillä sitä käsitteleviä kirjoja tai kuunnella podcastejä jo etukäteen.
Olen käyttänyt romaania kirjoittaessani kaikkia edellä mainittuja tiedonhakumenetelmiä. Kuten edellisessä bloggauksessani kerroin, kattaa kirjani erilaisia teemoja ja tapahtumat sijoittuvat moneen eri aikaan. Olenkin joutunut etsimään tietoa ties millaisista asioista – ja näistä moni ei lopulta päädy tekstiin tai lukija ei muuten vaan huomaa, että tietoa on hankittu. (Esimerkkinä kohtaus, joka sijoittuu vuoteen 1918 ja jossa käsitellään kuukautisia. Vaikka kuukautissuojista ei puhuta suoraan, piti minun etsiä tietoa, millaisia suojia tuohon aikaan käytettiin.)
Lue lisää 👉🏽 Hyvä kirja vaatii hyvän taustatyön
Joskus tiedonkeruu voi toimia myös inspiraation herättäjänä. Kirjoitin parin vuoden ajan säännöllisesti erään yrityksen blogiin ja välillä minun oli hankalaa keksiä bloggauksille aihetta. Keräsin näitä hetkiä varten itselleni jatkuvasti idea-aihioita, joista voisi olla kiinnostavaa kirjoittaa. Tarpeen vaatiessa nappasin listaltani sillä hetkellä eniten kiinnostavan aiheen ja aloin etsiä siitä tietoa netistä. Aika nopeasti alkoikin mielessä muodostua ajatuksia, joiden pohjalta lähdin pohtimaan bloggaukselle kärkeä. Ja sitten pääsinkin jo seuraavaan vaiheeseen eli kirjoittamiseen.
3️⃣ Ala kirjoittaa ✍🏿
Kun on ensin hieman hahmotellut, mistä haluaa puhua ja mahdollisesti kerännyt asiasta tietoa, pitää vain alkaa kirjoittaa. Kiertoteitä ei ikävä kyllä ole.
Minulle kirjoittaminen on aina ollut helppoa. Toki joskus on niitäkin päiviä, jolloin pää on liian jumissa eikä tekstiä synny. Silloin kannattaa miettiä, onko ihan oikea hetki kirjoittaa. Jos tyhjä näyttö tuijottaa takaisin vielä tunnin ihmettelyn jälkeen, niin on ehkä parempi sulkea kone siltä päivältä tai hoitaa alta pois jotain vähemmän ajattelua vaativia tehtäviä.
Tai sitten tehdä kuten monet ammatikseen kirjoittavat tekevät: alkaa vain naputella jotain. Jos olisin kirjoittanut tätä bloggausta pakon alla, niin edellinen kappale voisi tässä vaiheessa näyttää tältä:
Minulle kirjoittaminen on aina ollut helppoa. lapalaa tähän jotain lisää MITÄ KANNATTAA TEHDÄ JOS EI OLE lapalaa
Eli olisin kirjoittanut jotain ja täydentäisin nuo punaisella merkityt kohdat myöhemmin.
Muista siis aina, kun kärvistelet writer’s blockin kynsissä, että lapalaat ja sen synonyymit ovat yleisiä ammattikirjoittajienkin keskuudessa. Blokki iskee meihin kaikkiin – ammatikseen kirjoittavat vain osaavat potkaista sen nurkkaan ja tarttua hommiin fake it till you make it -slogan päässä soiden.
4️⃣ Älä hienostele 🙅♀️
Tästä voisin paasata kokonaiset kirjan verran ja käydä luennoimassa joka jumalan yrityksessä, yhdistyksessä ja virastossa.
Jostain syystä ajatellaan usein, että kirjoitetun tekstin pitää olla jotenkin hienompaa ja yleväsanaisempaa kuin puheen. Että tekstin pitää pullistella lauseenvastikkeita ja pitkiä lapamatovirkkeitä, jotka jatkuvat riviltä toiselle ja kolmannelle.
Minullapa on uutinen. Ei tarvitse. Mitä yksinkertaisempaa kieltä kirjoitat, sitä paremmin viestisi menee perille.
Otetaan pari esimerkkiä.
Kumman ymmärrät helpommin? Sama asia, erilainen tyyli.
➡️ Tulevan eläkeläisen on suositeltavaa hankkia verokortti jo ennen eläkkeelle jäämistä.
➡️ Tuleva eläkeläinen, hanki verokortti ajoissa.
Veikkaan, että jälkimmäinen uppoaa kaaliin ripeämmin. (Muistaakseni molemmat copyt ovat Verohallinnon sivuilta, toinen ennen viestintäuudistusta, toinen jälkeen. Voit itse arvata, kumpi on kumpi.)
Entäpä nämä kullannuput?
➡️ Kiinteistön sisäisen hallinnon hoitamiseksi huoneistoon ja siitä pois muuttamisesta on aina ilmoitettava huoltoyhtiölle.
➡️ Ilmoita huoltoyhtiölle, kun muutat huoneistoon tai pois siitä.
Jep, jälkimmäinen ymmärretään aika paljon nopeammin. (Ensimmäisen olen ihan itse bongannut jonkun taloyhtiön viestinnästä. Jälkimmäinen on ehdotukseni, miten saman asian voisi sanoa toisin.)
Jos kirjoitat hienosti ja koukeroisesti, teet kirjoittamisesta itsellesi vaikeampaa. Lisäksi hankaloitat lukijan elämää. Aika harvassa ovat ne, jotka oikeasti haluavat lukea vaikeaa tekstiä.
Huom. Ohjeeni ovat yleispäteviä ja soveltuvat ylipäänsä kaikenlaiseen kirjoittamiseen. Kaunokirjallisuus on oma taiteenlajinsa ja joskus siinä nimenomaan pyritään haastamaan lukijaa kielellä ja tyylillä. Jos et kuitenkaan ole kirjoittamassa koko kaunokirjallisuuden kentän räjäyttävää uutta mestariteosta, pysyttele simppelissä kielessä.
Keep it simple stupid, niin kuin pruukataan sanoa.
Pakko on paras muusa 💡
Niinhän se on, että viimeistään parin tunnin päässä häämöttävä deadline on monelle se paras motivaattori.Onkin tärkeää pitää mielessä, että kirjoittaminen on ajattelua vaativaa työtä ja harvemmin mitään ajatusta saadaan kerralla valmiiksi. Näin ollen ei tekstinkään tarvitse olla kerralla valmis. Enää ei olla peruskoulun ainekirjoitustunnilla, jossa piti osoittaa kirjoitustaitonsa kahden tunnin pätkissä.
Varaa siksi aikaa kolmeen olennaiseen asiaan: ajatteluun, kirjoittamiseen ja editointiin. Toistan itseäni, mutta hyvin ajateltu on jo puoliksi tehty ja siksi sitä osuutta ei kannata laiminlyödä.
Myös editointi on tärkeä osa kirjoittamista. Kun olet saanut tekstin valmiiksi, tai ainakin melkein valmiiksi, anna sen levähtää hetki – jos vaan mahdollista, niin ainakin yön yli. Palaa sisältöön, kun mielesi on raikas ja tuulettunut. Näin näet paremmin tekstissä luuraavat virheet ja epäloogisuudet. On vaikeaa huomata näitä, jos on liian syvällä sisällössä.
Tästä syystä ei kannata odottaa viime hetkeen, vaan aloittaa kirjoitusprosessi viimeistään pari päivää ennen kuin tekstin tulee olla valmis. Näin varmistat, että sinulla on tarvittaessa aikaa myös tyhjän paperin kammon taltuttamiseen.
Lopuksi muistuttelen siitä, ettei kirjoittaminen (yleensä) ole niin kamalan vakavaa hommaa. Toki on tekstejä, joissa sanamuotojen tulee olla oikeita ja täsmällisiä. Suurin osa netissä olevista teksteistä on kuitenkin keskinkertaisia tai jopa huonoja. Ei tämä minun bloginikaan ole mikään kruununjalokivi, vaikka niin kovasti kehuskelen kirjoitustaidoillani.
Mutta ei aina tarvitse kirjoittaa timanttia. Toki kannattaa pyrkiä riittävän hyvään eikä tieten tahtoen hassata lukijoiden aikaa huonolla sisällöllä. Mutta jos sinua pyydetään kirjoittamaan yksittäinen blogiteksti, niin kannattaa muistuttaa itseään, että maailma on jo nyt täynnä tekstejä. Vaikka sinä käyttäisit tekstisi kirjoittamiseen koko kesälomasi, sitä todennäköisesti lukee lopulta hyvin pieni joukko ihmisiä. Ja heistä vain murto-osa muistaa enää päivän päätteeksi lukemaansa.
Älä siis aseta rimaa liian korkealle, aseta se riittävän korkealle. Ja ala kirjoittaa.
Lue lisää 👉🏽 Tekstiä kirjoitetaan lukijalle
Kommentit
Lähetä kommentti